KIELLETTYJÄ ASIOITA
Luokkahuone auringonvaloa ja lapsia tulvillaan. Aiheena lumitalvi.Harri: Kuinka moni teistä on jäänyt pakkasella kielestä kiinni rautaan?
Käsien metsä, tirskuntaa. Opettajakin!
Opettaja: "Se oli sellainen matontamppaus-teline. Kieli tarttui kiinni rautaputkeen. Mun piti repästä se irti. Kauheeta. Putkeen jäi palanen mun kielestä".
Tytöt: "Mulla jäätyi kieli kiinni sellaseen tolppaan. Mä hätäännyin ...ja mä pyörryin. Sain varmaan paniikkikohtauksen." "Ja mä luulin, että se kuoli. Mä juoksin ettimään aikuisia. Lämpimällä vedellä se irtos."
Poika: "Mulla jäi kerran kieli kiinni laskettelusauvaan. Oikeesti! Mun piti laskea se rinne alas sauva kiinni kielessä." Riemu repeää luokassa. Totta se on! kaverit nyökyttelevät innoissaan.
Harri: Sukupolvi toisensa jälkeen, kaikista varoituksista huolimatta, painaa kielensä rautaan kovalla pakkasella. Miksi?
Yksi oppilaista vastaa silmänräpäyksessä: "Kaikkea täytyy kokeilla ainakin kerran".
Tunnelma on energisoitunut ...tilanteessa on voimaannuttavaa nostetta...
Fenomenologinen mikroilmiö
Maailman kokemuksen
kurahaalaripohjaa
Eläköön lapset!
Viimeinen villiheimo!
Eläköön lapset!
Viimeinen villiheimo!
Tämä tapahtuma on siksi erityinen, että se tallentuu mieleen ja voidaan kutsua esiin. Se on osa sitä lopulta miljoonasäikeistä sikermää, joka tekee meistä meidät. Maantiede on yksi ihmisten ja yhteisöjen kokemussikermiä - kulttuurista pääomaa, puhekykyä ja narratiivia - muokkaava tekijä.
---------------------------------
Olen tehnyt kymmeniä ja kymmeniä lumitalven leikkikulttuuria ja kokemuspohjaa tarkastelevia oppitunteja neljäs-, viides- ja kuudesluokkalaisten keskuudessa. Jokainen oppitunti on myös pieni tutkimus. Viittausäänestykset ja pienet tarinat suodattuvat osaksi aiheen kulttuuriekologista - lumi, ihmiset, kulttuuri - kokonaistulkintaa. Kielen kiinni jäätymistä koskevat kysymykset inspiroivat lapsia suuresti. Ajatus "Lapset ovat viimeinen villiheimo" on lainaus tunnetulta lasten ja leikkikulttuurin tutkijalta, folkloristi Leea Virtaselta.
