* lumihiutaleita näppäimistöllä

VILUKISSA

Meille tuli kotiin kissa
se pehmentää
        se herkistää

tänne meille Hämeeseenpä se kissa 
        jo tuhannen vuotta sitten,
        uuninpankolle asetti itten

söi hiiret
siloiselta käteen tuntui
kiilui silmät, kynnet raapui

mut metsämaan talvi kova,
hanki syvä
        eihän taivasal' pärjänt hän
vaan seuraks
        inehmoisen onneks
                jäihän
        rukki kehrää ja kissa

Ja vielä tänänkin
        vilukissa
on meinaava kylmän arkaa
        ihmisissä

syksyssä harmuassa synkenevässä
        täs ja siel tulevassa
kannattelevi meitä kissa,
       

        oloissa noloissa
ihmistä pientä poloista