WINDSUITFINN
On myöhä, 18 astetta pakkasta. Juoksen 3 km pururataa mieli tyhjänä. Kestää hetken ennen kuin havahdun. Kyllä, metsässä huhuilee joku. – Excuse me! Hidastan. – Do You know english? Pysähdyn. – I need to get to Ida Ahlbergin tie.
Lähdemme palaamaan naisen jalanjälkiä lumiseen metsään. Ratkon saamaani suunnistustehtävää, ja alan herätä lenkin keskeyttäneeseen kohtalon oikkuun. – And where are You from? kangerran kohmeisesti. – India.
Hän on Suomessa neljättä päivää, tullut opiskelemaan Aalto-yliopistoon. Tämä on ensikosketus lumeen ja pakkaseen. Hän on ymmärtänyt bussikuskin ohjeet väärin ja eksynyt matkalla asuntoonsa.
Sillan jälkeen hän ojentaa reppuaan, ei saa pieniä osia auki, ja pyytää lisähanskoja. Annan omani. Hän tuskittelee hilpein elkein, sellaisin, kuin sormet ja varpaat jäässä tuskitellaan. Neuvon pyörittelemään käsivarsia, jotta veri pakkautuisi sormiin. Nainen pyörittää hanakasti.
– But how can You be running out here? on hänen vuoronsa ihmetellä. – I love winter and snow and freezing weather. Kerron, että olen itsekin opiskellut yliopistossa, jopa tutkinut talvea ja sen merkitystä pohjoisessa identiteetissä. Ilmastonmuutos – You know, tiedättehän!
Kuin ihmeenkaupalla tulemme ulkoilualueen poikki suoraan hänen kotiovelleen. Hän kiittelee kovin. Lenkillä minua huvittaa, tuulipukusuomalainen pelasti bollywoodin eksykkään, yliopistoneidon. Ehkäpä talven henget kutsuvat minua jälleen kirjoittamaan, mietiskelen.
-------------------------------------
Tuulipuku on englanniksi shellsuit. Sana windsuitfinn on sattumuksen inspiroima käännösarvaus.
