* lumihiutaleita näppäimistöllä

ALEKSIS KIVEN HIIHTO 

(reflections)

Hiihdän lähes umpeen satanutta latua. Pitkä kaatuva askel jäykälle polvelle. Sauvan saatto korkein hartein. Vaaksan, parin liuku.

...ja yli uuteen hitaaseen liukuaskeleeseen. Isosti ojentuvin raajoin. Jättiläiselkein. Kapein puikkoin varassa keinahtelevin pysäytyskuvin.

Siih, siih ...suksi sukeltaa hangen sisällä. Vain kärki viiltää pintaa, tekee keula-aallon. Siin silmän kiinnekohdas muinoin soma veistos.

Näin hiihti, ma luulen, Aleksis Kivikin. Sankar' mielin. Mut totta, Totta! Hänenpä ei tarvinnut samaistua talvisodan lumipukuaaveisiin.

Mieli itsens’ Lemminkäiseks. Hirveä Hiiden ajamaan. Tuli suihki suksiloista, savu sauvan nenistä, hop, sä potkaisihe... siintämättömiin

Vaan se hirvi, hiiden on luoma kuvajainen. Tavoitat, lietsot harhaa. Ja siinä syy ahdingon. Uuvut ihmisrukka, hellitä hyvän sään aikaan.

Siih, siih, siih... mi, Oho! Valtava sorkanjälki ...syvä, tuore, terävä... Kuningas! Vaan mis', kaik' hiljast. Metsä kuin pidättää salaisuuttaan.

erkanen ladulta

keidassuolle, lammen jäälle,

harjulaaksoon, yht'äkkiä kaikki

aistit auki, silmät ymmyrkäisinä,

alitajunnast', tai jostain, nousee

sana, pyhä 

Oravan jälkiä, ketun jälkiä. Peuran, lumikon, jäniksen. Ilveksen, oisko! Ansapolkua kai täs avaan. Puhun Tapiolle, anelen Hittavaista.

Rinnallani ujuu muinaisia kulkijoita. Elän ja koen heidän kanssaan. Tunsivatko he hengen ja ruumiin ilon hiihtäessään? Tunteeko hirvi?

Ja miten ujun ma tulevien samoojain mieliin. Suost' ku pilkistää lasikuitusuksi. Se sanoisko, oi kas, edelläkävijä! Löysitte luonnon... 

uudestaan. 

...itsehillinnän, elämänliekin, mikä liekin, parasta       

 

                  

----------------------------------

Kohdassa missä kuvaan astuu Lemminkäinen on lainattu Kalevalan runoa 13. Lemminkäinen tavoittelee sokeasti Hiiden Hirveä - kosintatehtävä -, mutta kaikki menee pieleen. Hirvi mm. on huijausta, lahopuuta. Liikkeelle ahdistettuna se aiheuttaa paljon vahinkoa ja porua. Kääntyisikö turhamainen unelman tavoittelu vahingollisen elämäntapamme kritiikiksi? Hirven ja peuran ajopyynti on ikivanha pyyntikeino, jota harjoitettiin keväthangilla. Yöllä jäätynyt pintalumi kantoi hiihtävän metsästäjän, mutta ei saalista. Eläin väsyi syvässä hangessa ja jäinen lumikuori repi sen jalkoja. Lopulta se luovutti.