Juhani Aho kirjoitti lastuja. Minä ajattelin yrittää lumihiutaleita. Sitä miten talvikokemukset kirjallistuvat pieniksi tarinoiksi. Nämä ovat talventuntoja kansatieteilijän näppäimistöltä.

Otsikkokuva on arkinen ja arki on kansatieteen tutkimuskenttä. Tämän ikkunan takana raottelin lastenhuoneen verhoja kymmeniä vuosia takaperin - josko maa olisi jo valkoinen.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kestävä kehitys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kestävä kehitys. Näytä kaikki tekstit

tiistai 9. heinäkuuta 2024



HÄMMENTYNYT FILOSOFI
CONFUSED PHILOSOPHER

tee runo
(make a poem)
talvesta kesällä
(about winter, allthough its summer)
          katso minne se vie
          (see where it takes)

vastakohdat luovat toisensa
(opposites create each other)
          muistelen Mika Waltarin     
          kirjoittaneen kirjassaan Nuori Johannes
          (I recollect Mika Waltari writing in
          his book Nuori Johannes)

...liittyikö lausahdus yhdistymisen
                      ja yhteisymmärryksen
                      mahdollisuutta sekavuuteen  
                      asti pohtineen filosofin
                      oivallukseen: vastakohdat
                      synnyttävät toisensa ja ruokkivat
                      toisiaan*
(...was it a confused philosopher
                     pondering on a possibility of 
                     mutual understanding and           
                     unifying coming to conclusion 
                     that opposites create and feed 
                     each other*)

*Firenzen kirkolliskokouksessa 1439 katolinen ja ortodoksinen kirkko kuitenkin jäivät erilleen

          ...ja elämä jatkui

(*After Firenze Church Assemble 1439 Catholic and Orthodox sides however remained separated

          ...and life went on)

vastakohtien paradoksi
(the paradox of opposites)
          kesää ei tunnistaisi kesäksi jos se
          olisi pysyvä tila
          (summer could not be recognised as
          summer if it was a permanent state)
                     kesän olemuksen täysi
                     kirkastuminen tarvitsee
                     vastinparikseen kovan talven
                     (the essence of summer to fully
                     appear needs a counterpart, a
                     hard winter)

paikallisesti elävä ihminen koki talven ja kesän yhdessä ja samassa maantieteellisessä tilassa
(a local man experienced winter and summer in one and the same geographical space)

nykyihminen toki voi lentää talvesta kesään ja päinvastoin
(a modern man can by all means fly from winter to summer and vice versa)

          mutta kuinka kauan
          (but how long)

Nykyään te ihmiset lennätte liian kuumaksi käyneestä kesästä sopivan lämpimään kesään. Lämpenevän ilmaston lämmittämään 
talvimaan kesään.
(Now-a-days You people fly from too hot a summer to nicely warm summer. To global warmings warmed winter-coutry's summer.)

vaan voiko talvi kadota ja unohtua
(but can winter disapear and be forgotten)
voiko kesä palaa loppuun
(can summer burn out)

          ...***...    ...... ..... ..... ...... ........... 

                    ......   ..........   .....hiekkaa, santaa, sand.....   .......   ......
                            ......    .......   ........      ........    ......      .........     .....
                                    ......     ......    .......     ........     .........     ....
                                          ..............     ............   .......

Yhteisymmärrys on ihmisen elinehto ja lajimme menestyksen salaisuus - luulen filosofi Hans-Georg Gadamerin tarkoittaneen.

(Mutual understanding is vital for mankind and a secret of our species succes - I suppose filosofer Hans-Georg Gadamer ment.)


--------------------------------
Lensinhän toki itsekin aiemmin talvesta kesään. Viime kesien kovat helteet Keski- ja Etelä-Euroopassa ovat kuitenkin aiheuttaneet käänteen tekevän ilmiön. Ihmiset lentävätkin etelästä pohjoiseen. Nojasin filosofi Hans-Georg Gadameriin tehdessäni väitöskirjaani. Hän nosti ihmisen korkeimmaksi kyvyksi kyvyn yhteisymmärrykseen. Hän eli ja ajatteli kylmän sodan maailmassa. I admit flying from winter to summer earlier my self. However, now we have seen a turning point. Summer tourists fly from too hot Middle- and South-Europe to a bit cooler northern Europe. Hans-Georg Gadamer was an important philosopher for me while I wrote my dissertation. He raised capability to mutual understanding to be mankinds highest capability. Hans-Georg Gadamer lived and philosophed in cold wars context.

keskiviikko 1. helmikuuta 2023


ALEKSIS KIVEN HIIHTO 
(reflections)

Hiihdän lähes umpeen satanutta latua. Pitkä kaatuva askel jäykälle polvelle. Sauvan saatto korkein hartein. Vaaksan, parin liuku.

...ja yli uuteen hitaaseen liukuaskeleeseen. Isosti ojentuvin raajoin. Jättiläiselkein. Kapein puikkoin varassa keinahtelevin pysäytyskuvin.

Siih, siih ...suksi sukeltaa hangen sisällä. Vain kärki viiltää pintaa, tekee keula-aallon. Siin silmän kiinnekohdas muinoin soma veistos.

Näin hiihti, ma luulen, Aleksis Kivikin. Sankar' mielin. Mut totta, Totta! Hänenpä ei tarvinnut samaistua talvisodan lumipukuaaveisiin.

Mieli itsens’ Lemminkäiseks. Hirveä Hiiden ajamaan. Tuli suihki suksiloista, savu sauvan nenistä, hop, sä potkaisihe... siintämättömiin

Vaan se hirvi, hiiden on luoma kuvajainen. Tavoitat, lietsot harhaa. Ja siinä syy ahdingon. Uuvut ihmisrukka, hellitä hyvän sään aikaan.

Siih, siih, siih... mi, Oho! Valtava sorkanjälki ...syvä, tuore, terävä... Kuningas! Vaan mis', kaik' hiljast. Metsä kuin pidättää salaisuuttaan.

erkanen ladulta
keidassuolle, lammen jäälle,
harjulaaksoon, yht'äkkiä kaikki
aistit auki, silmät ymmyrkäisinä,
alitajunnast', tai jostain, nousee
sana, pyhä 

Oravan jälkiä, ketun jälkiä. Peuran, lumikon, jäniksen. Ilveksen, oisko! Ansapolkua kai täs avaan. Puhun Tapiolle, anelen Hittavaista.

Rinnallani ujuu muinaisia kulkijoita. Elän ja koen heidän kanssaan. Tunsivatko he hengen ja ruumiin ilon hiihtäessään? Tunteeko hirvi?

Ja miten ujun ma tulevien samoojain mieliin. Suost' ku pilkistää lasikuitusuksi. Se sanoisko, oi kas, edelläkävijä! Löysitte luonnon... 

uudestaan. 

...itsehillinnän, elämänliekin, mikä liekin, parasta       
 
                  
----------------------------------
Kohdassa missä kuvaan astuu Lemminkäinen on lainattu Kalevalan runoa 13. Lemminkäinen tavoittelee sokeasti Hiiden Hirveä - kosintatehtävä -, mutta kaikki menee pieleen. Hirvi mm. on huijausta, lahopuuta. Liikkeelle ahdistettuna se aiheuttaa paljon vahinkoa ja porua. Kääntyisikö turhamainen unelman tavoittelu vahingollisen elämäntapamme kritiikiksi? Hirven ja peuran ajopyynti on ikivanha pyyntikeino, jota harjoitettiin keväthangilla. Yöllä jäätynyt pintalumi kantoi hiihtävän metsästäjän, mutta ei saalista. Eläin väsyi syvässä hangessa ja jäinen lumikuori repi sen jalkoja. Lopulta se luovutti.


perjantai 30. joulukuuta 2022

        

         Tämä enkeli                                          

                        le 
                     vähti
                    öll       ä
    h a n g                    e l l a, 
 a a m u                      l l a s e
 n o u s i                     s i i v i l
     l e e n        ja          j a t k
           o i 
    lent       o a   
             a   n,Oihs    a
                noivatla
         p s e t, s i i n v i i
 
 v ä h t i l u m i e n k e l i 
 

                      Tä enkeli

                                  ilme
                                 styiko  
                  u l u                    a t k
        a l l a, j a k o                 h t a s e n
      y m p ä r i l lä o        l i k o k o n a i n
          e n e n k e                 l i p a r v i, h
                u i m          ia          p u d
                           o t u k s i a
                        s e l ä l l e e n
                  h u i s k e t t a + s i t
         k a v e r i a u t t a a k ä d e s t ä
     y l ö s, n i i n k i v a e n k e l i k u v a,
          n i i n n ä t t i n ä t t i n ä t t i
 

                             Ja tämä enkeli

                                                 sau
                                     n a s     ta      a l a
                          a s t i l o i k          k a s i, s e p ä
                            k i p r i s      ti,       m u t s i t
                                             k o h t
                                        l ö yl y s s ä
                                 a i v a n i h a n a s t
                                    v a l u j a s u l i


                         Vaan vanhas 
                          enkelis
       
                                   oli     
                                 peljät
                    t ä         vää         p y
              h ä ä, j a                 a a v i s t
       t u s k u o l e m       a n e n n e t t ä
             l a p s e t                j o s k u s
                   s o t         ki        v a t
                               e n k e
                        l i n, e t' e i a
                  i k u i s e t l ö y t ä i s
             s o p i m a t o n t' k a v a h
    d e t t u a k i e l l e t t y ä l e i k k i ä

* et  *  jos  *  *  me  *  en  *  ke * *  liks  muu *
 *  tut  *  tais,  *   tai  * *  sitä * *  va * *  hin *
   * *  gos   * *    tal   *  *  lot   *  *    tais   * *


                  Mut tämän
                  enkelin viimein

                          k                            u
                 u u n           hän             s k a
            t e l e e           tekee             l t a a j a
    h i l j a i s u           itsel'              l ö y t ä ä
    u t t a k a t                                 l a p s e n
       s e l e e t ä         leikki          s i s ä l
                  h t i       kumoaa      t ä ä
                       ä        arjen,        n
                            vapauttaa,
                       hän kelluu viel
                     hetken, lähtee ja
          kävelee kotiin hyvillään


                                         Ps

                                                       ja
                                                      täs
                                        v i e l             p o i k
                                a e n k e l i         s i l o n h o u
                                       s u t       ja      l a s 
                                                 tailah
                                             keet   jatä
                                      hänkai     jopäät 
                                 tyyenkeli      runotää



-------------------------------
Lumienkeli on leikin ja leikkimielen häivähdys (printti) hangella. Se on ensimmäisiä leikkejä, jonka lumisilla seuduilla elävä lapsi oppii. Lapsi voi oppia lumienkelileikin jopa ennen kuin oppii puhumaan.
                                         

lauantai 17. joulukuuta 2022

TAHTIPUIKKO

Pakoon päälle kaatuvaa maailmaa. Kihniöön, hiekkatien päähän. Valokeilat heittyvät rannasta alkavalle jäälle, ja sammuvat.

Astumme hiljaisuuteen. Yössä kiirii matalia vonkaisuja. Jumahtelee. Sointuvasti ja aavemaisesti. Järven jää laulaa, kuin toisilleen huhuilevat valaat.

huhuilevat valaat

Toivoisin että jokainen kuulisi sen joskus. Pakkasessa pingottuvan ja halkeilevan jääkannen. Jalkojen juureen räksähtäen repeytyvän railon. Linnunradan alla.

linnunradan alla 

Aamulla jäälakeus hohtaa ylimaallista valkeutta. Etäämpänä maisemassa näen tumman pisteen. Ympärillään avaruus, yllään taivaan sini. Solitude.

solitude

Mietin tuota meditatiivista asetelmaa. Universumin äärissä pieni ihminen. Tuuli selkänsä takana, keskittyen pieneen pyöreään avantoon. Tunnustellen aliseen maailmaan.

alises' maailmas

Kymmenkunta ahventa, soppakalat, näkyy hän saaneen. Ikiaikaisuus. Voisimme puhella vaikka kuinka muinaisen pilkkijän kanssa. Tuo tuttu ranneliike, tahtipuikkoa niiailee.

ken tahtipuikkoa niiaa

Pyhäniemessä, tuossa sivussa, olen nähnyt kivikauden nuotiopohjasta esille vierähtävän kalan nikaman. Ja tässä selällä, tuulen ajavan lumipyörteitä edelläni, hiihdellyt hopeiseen usvaan.

täky hopea kiiltää

Ihmetellyt jäähän kasvaneita lumikielekkeitä myrskyn jälkeisenä päivänä; karheita kidekukkasia pakkasaamuna; kirjoittanut hankeen viestejä tyhjään yksinäisyyteen.

tyhjäs yksinäisyydes

Selkäpiihin aikojen saatossa iskostunutta kauneusaistia, kodinomaisuuden iki-ideoita. Ajatustyökalu / global warming: pohjoinen pikkutikan poikanen Saharassa. Kuis siinä sitte suu...?

helpottaa mättää

TAVAA: Pi-täi-si, pan-na, suu, säk-ki-ä, myö-ten! Mutta kun nyt siellä säkissä on turhan monta maapalloa. Hölmöläisen hommaa!

on pohjaton

Sidot jääpiikit kenkiin. Tempaiset seinustalta potkukelkan ja polkaiset jäälle metrisiin liukuihin. Kaksi koiraa varjoina vierelläsi, riemuiten, kuonot tuulta halkoen. 

  ikävä

Irti... hoo! Täältä tullaan! Terveh Tulevaisuus!


    ...ja tahtipuikol töitä

      Ilmarisen   *

           Ahdin    *

                       ja ihmisen   * *  

               valtakunnas   **

    * **

 vallas   *

                                    * 


------------------------------------------

Kivikautinen esineryhmä - tuura, tuurat - on liitetty jääkalastukseen ja avannon tekemiseen. Pilkkiminen voi olla myös karnevalistinen tapahtuma, vertaa esim. Kihniön näkökulmasta suhteellisen läheinen, Tuurin valtavan kyläkaupan Miljoonapilkki.

 

perjantai 18. marraskuuta 2022

HOLY MOUNTAIN FUJI

On the way to Edo
Sun rises from the sea
Beams bright up the Mountain top
Its a shining miracle

Sharm El-Sheikh 2022
Annual Climate Change Conference

On the way to Tokyo
Sun rises from the East
Beams climb up a hillside
Do I dare to look...
      
      ...up the mountain of Hope

-------------------------------

Weather forecast promises southern Finland will have first snow this weekend. In the very north - Lapland - also we have snow capped mountains. They are beautiful becouse they are bald, meaning the round shaped tops of these tunturi-mountains are free from the trees and forest. Picture Hokusai 1808 (Thirty-six Views of Mount Fuji).

tiistai 7. joulukuuta 2021



ITSENÄISYYSPÄIVÄ (Uusi Idylli)

Muutimme 100 km pohjoiseen 
Maa on ollut valkoinen jo monta viikkoa

Hankimme sähköauton
Se tuli muutama päivä sitten perjantaina 

On itsenäisyyspäivä 
Ajamme kaunista talvimaisemaa: 

päästöttömästi

niin yksinkertaista
runollista
Idylli

isänmaallisuus maapalloistuu 
vuoksi Äiti Maan

INDEPENDENCE DAY (New Idyl)

Moved 100 km northwards 
Ground’s been white for weeks 

Bought an electric car 
The Change Day was on Friday 

Its Independence day
We're driving beautiful winter landscape: 

nonpoluting

So simple,
poetric
Idyll

Patriotism turned globalism, 
pro Mother Earth


---------------------------------------------------------------------------
Written on Finland's independence day 6.12.2021 


torstai 26. tammikuuta 2017


TAIVAAN MANNAA

Minulle lumi on ihanin luonnon ihme. Se kohottaa mielen; iloiset talvileikit ja hiljainen helmiäiskauneus. Tänä talvena lumi ja pakkanen ovat kuitenkin antaneet odottaa itseään ja se mitä sanomalehdissä kirjoitetaan hämmentää. Huolestuttaahan se, ilmasto, sanoo naapurin tyttökin.

Kun minä olin nuori, kerrottiin lumesta erikoista tarinaa. Sanottiin nimittäin, että lumi on ennen ollut jauhoa. Että jauhotomua oli tuiskunnut ammoin taivaista kuin lunta ikään, lojunut pitkin maita ja mantuja. Jumala oli käskenyt: vain munankuorella sopii ihmisen ammentaa sitä elantonsa lisiksi ja turviksi.

Matti, rehvakka mies, ei kuitenkaan tyytynyt osaansa. Omapa on onneni koetella. Niin meni ja kouri yön salassa parasta nisujauhoa tynnöriin. Kauhoi ja kohta hikimärkänä lapioi. Matti paisui lihavaksi ja myi rahaa vasten minkä ei jaksanut syödä. Seuraavana talvena taivaan valkoinen manna muuttui ihmisten käsissä vedeksi.

Taas ollaan saman ikuisuuskysymyksen äärellä. Joku ahnehtii maallista hyvää, ei välitä kohtuudesta. Vanha kansa pelkäsi nälkää, minä kai synkeyttä. Ovatko lumihiutaleetkin kohta vain paperikoristeita ikkunassa? Kosketti kovin, kun se ilmestyi näkyviin. Viisas tyttö. Kuuntelee ja miettii.


----------------------------------
Tässä teoksessa on tutkittu tieteen ja taiteen - kansatieteen ja sarjakuvataiteen - mahdollisuutta kommunikoida yhdessä. Teksti: Harri Nyman / Piirros ja sarjakuvaluonnos: Sanna Vilmusenaho. Sisältö pohjautuu Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kansanrunousarkistoon tallennettuun talven syntytarinaan.

keskiviikko 27. tammikuuta 2016

KATKERANSULOISTA


Hahtuvainen lumi kirahtelee jalkojen alla. Syksy on viimein kääntynyt talveksi ja kaunis ilma on houkutellut miehen ja pojan sunnuntaikävelylle.
          Veritipla ...ja toinen.
          Hah! eipä sitä muistanutkaan, kireä pakkanen voi tirauttaa veren nenästä.
Kaksikon välillä kehittyy seuraavanlainen ajatuskulku: Talvi kukaties on entisensä, mutta sen oletusarvo on muuttunut. Ei tule hankittua toppahousuja ja on kynnystä kaivaa monot esille. Puheet ilmaston lämpenemisestä vaikuttavat sillä tavoin.

Mies ja nainen ovat jääneet vastikään työttömiksi ja päättävät nyt kuitenkin lähteä hiihtämään. Monoja ei löydy (ja he tietenkin ärtyvät)
          ...vasta kun seuraavana päivänä syvemmältä verkkokellarin pahvilaatikoista. Miestä lannistaa. Nainen sitä vastoin kerää sukset kainaloon ja sonnustautuu ulos. Kun hän palaa, hän harmittelee hiekotushiekkoja, mutta hänen poskilleen on noussut soma hehku. Mies muistaa nähneensä sen Hangon rannoilla huhtikuun tuulessa.

Parin tunnin kuluttua myös mies hankkiutuu ladunvarteen. Hän lähtee päinvastaiseen suuntaan kuin kumppaninsa. Latu on hyvä ja suksi toimii mainiosti. Tasapaino, rytmi, hengitys; fysiikka alkaa rakentua. Poukkoillut mielikin palailee raameihinsa. Mies tuntee iloa, olemassaolonsa vahvistuvan. - Pitkäkosken peltoaukeille! ... ja heittämällä!
         Maisema avautuu. Mies kiihdyttää vastamäkeen ja haukkoo ahnaasti ilmaa
         ...ja, hän tutkii aistejaan, totta - hentoa pakokaasun katkua.
Horisontti aivan tutisee, kun raskaat lentokoneet ponnistelevat ilmaan.

Hän liu'uttelee takaisin vaimeaan metsään. Hakee oikeaa tunnelmaa. Muistaa pitkien hiihtojen itseensä vaipuneen keinunnan, sen, kun hetken kiinnikkeet alkavat höltyä... ... ...
          ...Juri Savvatejev, Vienan Karjala, yli 20 vuotta sitten ...Hiihdätkö? oli vanhempi tutkija kysynyt. Pitäisi, muistaa mies ajatelleensa häpeillen. Elämäntavoissa oli ollut toivomisen varaa... Savvatejev esitteli kallioon hakatun hiihtokohtauksen, tutun kuin itse sivakoidun... hän samaistuu noihin kivikautisiin hiihtäjiin, pohjoisen alkuperäiskansan jälkeläiseksi...
          Latu nousee metsästä ylikulkusillalle. Alla jylisevät Helsinkiä kiertävän kehätien katkeamattomat valovirrat. Hän ajattelee sademetsäintiaaneja.

Hiihtäjä riisuu huurtuneet silmälasit taskuunsa. Kehätie näyttää loimuavan punaisena ja valkoisena. Muutama työntö ja hän on taas metsän sylissä. Ladulla kotiin;
          raiteella huomisiin. Rinnalle nousee tanakkaa staccatoa pistelevä sitkas ukko, hartiat korkealla, leuka painuksissa. - Latu on tolaltaan tuolla edessä, ukko urahtaa. - Ja se on aika hötöä. Että jos tulee suoja, pohja pettää. Anorakkiin pukeutunut tyttö kysyy suuntaa.
          Matkan edistyessä latu tosiaan käy ujoksi, se hakeutuu penkkaan ja katoaa sitten kokonaan. Metsään on raivattu työmaa-alue. Mies eksyy totaalisesti. Luovuttaa. Kävelee.

Heti kotioven takana eteisessä on tyttö kännykkä kädessään. - Me oltiin vähän huolissaan, oltiin just soittamassa. Miehen sydän läikähtää lämpimästi. Suihkuun hän kuulee kun nainen tulee kotiin. Tyttö ja poika kertovat, mies oli eksynyt, mutta kaikki on nyt hyvin. Miestä nolottaa hieman.
          Hän petaa puolelleen ylimääräisen peiton. Ulkona paukkuu pakkanen. Vain tätä vaillako hän oli ollut. Koti on tyyni. Aamulla nainen tuo hänelle kahvin vuoteeseen.


-----------------------------------
Teksti on kirjoitettu Yasunari Kawabatan novellikokoelman Kämmenenkokoisia tarinoita hengessä. Anorakki on alkujaan inuiittien asuste.