KIELLETTYJÄ ASIOITA

Luokkahuone auringonvaloa ja lapsia tulvillaan. Aiheena lumitalvi.

Harri: Kuinka moni teistä on jäänyt pakkasella kielestä kiinni rautaan?

Käsien metsä, tirskuntaa. Opettajakin!

Opettaja: "Se oli sellainen matontamppaus-teline. Kieli tarttui kiinni rautaputkeen. Mun piti repästä se irti. Kauheeta. Putkeen jäi palanen mun kielestä".

Tytöt: "Mulla jäätyi kieli kiinni sellaseen tolppaan. Mä hätäännyin ...ja mä pyörryin. Sain varmaan paniikkikohtauksen." "Ja mä luulin, että se kuoli. Mä juoksin ettimään aikuisia. Lämpimällä vedellä se irtos."

Poika: "Mulla jäi kerran kieli kiinni laskettelusauvaan. Oikeesti! Mun piti laskea se rinne alas sauva kiinni kielessä." Riemu repeää luokassa. Totta se on! kaverit nyökyttelevät innoissaan.

Harri: Sukupolvi toisensa jälkeen, kaikista varoituksista huolimatta, painaa kielensä rautaan kovalla pakkasella. Miksi?

Yksi oppilaista vastaa silmänräpäyksessä: "Kaikkea täytyy kokeilla ainakin kerran".

Tunnelma on energisoitunut ...tilanteessa on voimaannuttavaa nostetta...

           Fenomenologinen mikroilmiö

        Maailman kokemuksen 

        kurahaalaripohjaa

Eläköön lapset!
Viimeinen villiheimo!

Tämä tapahtuma on siksi erityinen, että se tallentuu mieleen ja voidaan kutsua esiin. Se on osa sitä lopulta miljoonasäikeistä sikermää, joka tekee meistä meidät. Maantiede on yksi ihmisten ja yhteisöjen kokemussikermiä - kulttuurista pääomaa, puhekykyä ja narratiivia - muokkaava tekijä.

---------------------------------

Olen tehnyt kymmeniä ja kymmeniä lumitalven leikkikulttuuria ja kokemuspohjaa tarkastelevia oppitunteja neljäs-, viides- ja kuudesluokkalaisten keskuudessa. Jokainen oppitunti on myös pieni tutkimus. Viittausäänestykset ja pienet tarinat suodattuvat osaksi aiheen kulttuuriekologista - lumi, ihmiset, kulttuuri - kokonaistulkintaa. Kielen kiinni jäätymistä koskevat kysymykset inspiroivat lapsia suuresti. Ajatus "Lapset ovat viimeinen villiheimo" on lainaus tunnetulta lasten ja leikkikulttuurin tutkijalta, folkloristi Leea Virtaselta.

YOU COULD DIE

so happy for the small amount of snow

so happy for the wonder of the flake

is it time to die

giving it up while flowers die, decay
in the end the sleep will win your mind

is it time to die

give up, ease up, willpowers got so tired
put aside your guns, there's no sense to fight

is it time to die

oh how silent, still it is, let go, hibernate
hearts beating slow, dreaming under snow 

       now blanket gently falls on wounds
       and spring in time...
        
           (sleepily, ritard.)

            ...w i l l  a w a k e  t  h  e   h   o   p   e

-------------------------------------

Hibernation in finnish is talviuni (winter-sleep).

 STYX

 

 

-----------------------------

Mavronéri (suom. musta vesi) on joki Kreikassa. Antiikissa se tunnettiin nimellä Styks. Mytologisessa ulottuvuudessa Styks on Manalan pääjoki. Tarun mukaan Aleksanteri Suuri myrkytettiin Styksin vedellä. Kuvarunon puro puolestaan on Luutalammin lasku-uoma Lopella. Keskellä talvea yllättänyt vesikeli näkyi vertauskuvallisena, tummanpuhuvana luonnonilmiönä. Ilmastonmuutoksen seurauksena eteläisen Suomen talvet ovat muuttumassa rikkonaisiksi ja epävakaiksi. Elämme vyöhykkeellä, jossa globaalin lämpenemisen astevaikutus on kaikkein suurin. Ikävimpien skenaarioiden mukaan lumisten päivien määrä Pohjois-Euroopassa vähenee vuosisadan loppuun mennessä jopa kahdella kuukaudella. Styks, tai Mavronéri, on tunnettu myös nimellä Drakonéria, pelottavat vedet.

        

         Tämä enkeli                                          

                        le 

                     vähti
               y      öll       ä
    h a n g                    e l l a, 
 a a m u                      l l a s e
 n o u s i                     s i i v i l
     l e e n        ja          j a t k
           o i     lent       o a   
             a   n,Oihs    a
                noivatla
         p s e t, s i i n v i i 

 v ä h t i l u m i e n k e l i 

 

                      Tämä enkeli

                                  ilme

                                 styiko  

                  u l u          m           a t k

        a l l a, j a k o                 h t a s e n

      y m p ä r i l lä o        l i k o k o n a i n

          e n e n k e                 l i p a r v i, h

                u i m          ia          p u d

                           o t u k s i a

                        s e l ä l l e e n

                  h u i s k e t t a + s i t

         k a v e r i a u t t a a k ä d e s t ä

     y l ö s, n i i n k i v a e n k e l i k u v a,

          n i i n n ä t t i n ä t t i n ä t t i

 

                             Ja tämä enkeli

                                                 sau
                                     n a s     ta      a l a
                          a s t i l o i k          k a s i, s e p ä
                            k i p r i s      ti,       m u t s i t
                                             k o h t
                                        l ö yl y s s ä
                                 a i v a n i h a n a s t
                                    v a l u j a s u l i

                         Vaan vanhas 

                          enkelis

       

                                   oli     

                                 peljät

                    t ä         vää         p y

              h ä ä, j a                 a a v i s t

       t u s k u o l e m       a n e n n e t t ä

             l a p s e t                j o s k u s

                   s o t         ki        v a t

                               e n k e

                        l i n, e t' e i a

                  i k u i s e t l ö y t ä i s

             s o p i m a t o n t' k a v a h

    d e t t u a k i e l l e t t y ä l e i k k i ä

* et  *  jos  *  *  me  * *  en  *  ke * *  liks  * muu *

 *  tut  * *  tais,  *   tai  * *  sitä * *  va * *  hin *

   * *  gos   * *    tal   *  *  lot   *  *    tais   *  * *

                  Mut tämän

                  enkelin viimein

                          k                            u

                 u u n           hän             s k a

            t e l e e           tekee             l t a a j a

    h i l j a i s u           itsel'              l ö y t ä ä

    u t t a k a t                                 l a p s e n

       s e l e e t ä         leikki          s i s ä l

                  h t i       kumoaa      t ä ä

                       ä        arjen,        n

                            vapauttaa,

                       hän kelluu viel

                     hetken, lähtee ja

          kävelee kotiin hyvillään

                                         Ps

                                                       ja

                                                      täs

                                        v i e l             p o i k

                                a e n k e l i         s i l o n h o u

                                       s u t       ja      l a s 

                                                 tailah

                                             keet   jatä

                                      hänkai     jopäät 

                                 tyyenkeli      runotää

-------------------------------

Lumienkeli on leikin ja leikkimielen häivähdys (printti) hangella. Se on ensimmäisiä leikkejä, jonka lumisilla seuduilla elävä lapsi oppii. Lapsi voi oppia lumienkelileikin jopa ennen kuin oppii puhumaan.

                                         

TAHTIPUIKKO

Pakoon päälle kaatuvaa maailmaa. Kihniöön, hiekkatien päähän. Valokeilat heittyvät rannasta alkavalle jäälle, ja sammuvat.

Astumme hiljaisuuteen. Yössä kiirii matalia vonkaisuja. Jumahtelee. Sointuvasti ja aavemaisesti. Järven jää laulaa, kuin toisilleen huhuilevat valaat.

huhuilevat valaat

Toivoisin että jokainen kuulisi sen joskus. Pakkasessa pingottuvan ja halkeilevan jääkannen. Jalkojen juureen räksähtäen repeytyvän railon. Linnunradan alla.

linnunradan alla 

Aamulla jäälakeus hohtaa ylimaallista valkeutta. Etäämpänä maisemassa näen tumman pisteen. Ympärillään avaruus, yllään taivaan sini. Solitude.

solitude

Mietin tuota meditatiivista asetelmaa. Universumin äärissä pieni ihminen. Tuuli selkänsä takana, keskittyen pieneen pyöreään avantoon. Tunnustellen aliseen maailmaan.

alises' maailmas

Kymmenkunta ahventa, soppakalat, näkyy hän saaneen. Ikiaikaisuus. Voisimme puhella vaikka kuinka muinaisen pilkkijän kanssa. Tuo tuttu ranneliike, tahtipuikkoa niiailee.

ken tahtipuikkoa niiaa

Pyhäniemessä, tuossa sivussa, olen nähnyt kivikauden nuotiopohjasta esille vierähtävän kalan nikaman. Ja tässä selällä, tuulen ajavan lumipyörteitä edelläni, hiihdellyt hopeiseen usvaan.

täky hopea kiiltää

Ihmetellyt jäähän kasvaneita lumikielekkeitä myrskyn jälkeisenä päivänä; karheita kidekukkasia pakkasaamuna; kirjoittanut hankeen viestejä tyhjään yksinäisyyteen.

tyhjäs yksinäisyydes

Selkäpiihin aikojen saatossa iskostunutta kauneusaistia, kodinomaisuuden iki-ideoita. Ajatustyökalu / global warming: pohjoinen pikkutikan poikanen Saharassa. Kuis siinä sitte suu...?

helpottaa mättää

TAVAA: Pi-täi-si, pan-na, suu, säk-ki-ä, myö-ten! Mutta kun nyt siellä säkissä on turhan monta maapalloa. Hölmöläisen hommaa!

on pohjaton

Sidot jääpiikit kenkiin. Tempaiset seinustalta potkukelkan ja polkaiset jäälle metrisiin liukuihin. Kaksi koiraa varjoina vierelläsi, riemuiten, kuonot tuulta halkoen. 

  ikävä

Irti... hoo! Täältä tullaan! Terveh Tulevaisuus!

    ...ja tahtipuikol töitä

      Ilmarisen   *

           Ahdin    *  *

                       ja ihmisen   * *  

               valtakunnas   **

    * **

 vallas   *

                                    * 

------------------------------------------

Kivikautinen esineryhmä - tuura, tuurat - on liitetty jääkalastukseen ja avannon tekemiseen. Pilkkiminen voi olla myös karnevalistinen tapahtuma, vertaa esim. Kihniön näkökulmasta suhteellisen läheinen, Tuurin valtavan kyläkaupan Miljoonapilkki.

 

TAIVAAN TYYNY

Ensilumen pyörteillessä,
hyräilen Lennonia, huomaan

Imagine:

tyynysota,
kun taivaan tyyny hajoaa

Miljardit untuvat phuh leijumaan
        ...soo soo! alhaal pian siis vaimenee
        ...siel pehmenee
Nietospeittoon kulmikkuus
        ...verhouu
        ...muodon sulavuus
Aistit, naks ja niks, pakkasrekisteriin päivittää
        ...kas, nyt narskuu
        ...raikastuu hengitys, karaistuu
Hermione...
        ...valois!
        ...ja kaamos kumoutuu

rauha

mm-m-mmmm...
Imagine all the people,
You may say I'm a dreamer,
If we all could live as one  
        ...for to-day-ay je-e-eee



and the magic will survive

‐---------------------------------

Lausutaan leikittelevästi ja keskustelevasti Kukunorin ja Kalaharin (Lauri Viita) tyyliin. Ensilumi satoi Riihimäellä sunnuntai-iltana 20. marraskuuta. Se tuntuu lumoukselta. Tavoitamme taian - kuten tavallista, ja voimme sitä tutkiakin - vaan emme taikuria. Oi jää! lumi, ensilumi. Jumalten ihana leikki.

ITSENÄISYYSPÄIVÄ (Uusi Idylli)

Muutimme 100 km pohjoiseen 

Maa on ollut valkoinen jo monta viikkoa

Hankimme sähköauton

Se tuli muutama päivä sitten perjantaina 

On itsenäisyyspäivä 
Ajamme kaunista talvimaisemaa: 

päästöttömästi

niin yksinkertaista
runollista

Idylli

isänmaallisuus maapalloistuu 
vuoksi Äiti Maan

INDEPENDENCE DAY (New Idyl)

Moved 100 km northwards 

Ground’s been white for weeks 

Bought an electric car 

The Change Day was on Friday 

Its Independence day

We're driving beautiful winter landscape: 

nonpoluting

So simple,

poetric

Idyll

Patriotism turned globalism, 

pro Mother Earth

---------------------------------------------------------------------------

Written on Finland's independence day 6.12.2021 

UNILUNTA (räikeä illuusio) 

 

sääennusteessa lämpenevää

valo imeytyy mustaan

nastarenkaat ratisevat

ihmiskoneet puskevat

kuvastossa lumivalkeaa

räikeä illuusio

lumiukko mainoksessa

virtuaalinen

(mutta)

joulu tulee

valkeus tulee

hiljaisuus tulee

pehmeys tulee

rauha laskeutuu

 

picture from the artist Sanna Vilmusenaho film Lumi / Snow https://youtu.be/0cvn6uK9W80 

SNOWFICTION

weatherman says warming

black imbibes light remains

studded tyres crackle

robot humans push

media bursting snowy-white 

twisted illusion

snowman in an advert

virtual

(but)

christmas will come

whiteness will come

silence will come

softness will come

peace will fall

LUMINARIAS DE LA VIDA* 

prologi 
Elin lapsuuteni suuren epookin jälkikimmellyksessä. Pystyn yhä laskemaan nimeltä 26 pihoillamme elänyttä nuorta ja lasta. Emme enää kuuluneet ns. suuriin ikäluokkiin, mutta leikkikulttuuri viipyi heidän jäljiltään aallon harjalla. Me, lapsilauma, yhteistoiminnallinen ryhmäolio. Tamppaustelineellä. Hiekkiksellä. Kertsissä. Keinuilla. Lenkkisaunassa. Neppisskaboissa, pihalätkässä, persiksessä, kirkkiksessä, sadettimen sateenkaarissa. 

Märkä piha, mustaa safiiria, tuimina aamuina hopeaa

          Ulko-oven pehmeä slks. Silloin siihen havahtuu, lähestyvä talvi tuntuu sisäänhengityksessä. Ruohikko on kohmeessa, sanani on krohea. Liitsaantuvien mustuvien lehtien kosteus kiteytyy reunoilla glitteriksi. 

Hiljainen lumi tulee, se huokuu kosteaa usvaa

          Lumipallo näyttää rullatulta patjalta. Se painaa, sitä halaa syliin, kampeaa polvien varaan. Ukon ympärille jää vihreitä rantuja. Märät lapaset, lumikokkareiset, ammeen pohjalla. Pehmeä olo.

Vallit kasvavat vuoristoiksi, puohde pakkautuu lumiparketiksi 

          Mailojen kapoisiksi kuluneet lavat välähtelevät kirurgisina instrumentteina. Mihailov, Harlaamov, Petrov hyökkäävät ikuisesti. Sileäpohjaiset töppöset luiskahtavat vaistotorjuntoihin. 

Oravan radan alle putoaa valolumihuntu, hyväilee lämmön läikky

          Jääpolanteisen kraatterin pohjalla näkyy suuaukot kolmeen hämärään kammioon. Isä laskee minut kraatterin pohjalle. Mummi on laittanut mehua ja viipaleet pitkoa. Isän kanssa kielletyn lumilinnan autiudessa.

Viimeinen kouraisu, vimmainen takatalvi kinostaa kulmien taa

          Vihreät, mustat, punaiset kierrekorkit uida pupeltavat sulamispuroissa. Talven viimeinen leikki. Betonikourujen vieret tallaantuvat mutapoluiksi. Puro purkautuu nurmimättäälle, elegantteja loppuliukuja.

Huhtikuussa katupöly, ruskeita jääkansia riks räks

epilogi
Kuulin viime viikolla että luminaria on espanjaksi kynttilälyhty. Lumi ja valo rinnastuvat mielessäni, lapsuusmuistot ovat nyt kuin tuikkuja (luminarias de la vida). Mutta elänkö leikin kultakauden ohella myös toisen epookin reunaa? Kuluva talvi saattaa olla kaunein koskaan kokemani, ylitsevuotava, pittoreski. Koitan tallentaa sen sisimpääni. Lumen on kuitenkin ennustettu ehtyvän. Siis muistoksiko vain, jälkimmellystä. Ei, se ei käy!

--------------------------------------------
*Luminaari on vetämänä opetushankeen nimi. Luminaarissa puntaroimme lumitalvea kahdesta näkökulmasta, toisessa vaakakupissa sen ilot ja kauneus, toisessa ilmastonmuutos ja kestävä kehitys. 

PERHOSVAIKUTUS (butterfly effect)

Muistatko lumihiutaleen?

     kämmenselässä
     takin hihalla
sen tuuli vei, se suli pois

...hetki, fakta, aika, muisto, unohdus...

Tutkimuskokemus, ethnographic poetry
     runon muisti
     runon kaiku
etnologinen perhosen siivenisku

-------------------------------------
Ethnographic poetry on osa liikehdintää, jossa etsitään vaihtoehtoisia tapoja kommunikoida etnologista tietoa. Runo Perhosvaikutus on tehty Seurasaarisäätiön Emil ja Lempi Hietasen rahaston 25-vuotisjuhlaseminaariin 12.10.2017.

TAIVAAN MANNAA

Minulle lumi on ihanin luonnon ihme. Se kohottaa mielen; iloiset talvileikit ja hiljainen helmiäiskauneus. Tänä talvena lumi ja pakkanen ovat kuitenkin antaneet odottaa itseään ja se mitä sanomalehdissä kirjoitetaan hämmentää. Huolestuttaahan se, ilmasto, sanoo naapurin tyttökin.

Kun minä olin nuori, kerrottiin lumesta erikoista tarinaa. Sanottiin nimittäin, että lumi on ennen ollut jauhoa. Että jauhotomua oli tuiskunnut ammoin taivaista kuin lunta ikään, lojunut pitkin maita ja mantuja. Jumala oli käskenyt: vain munankuorella sopii ihmisen ammentaa sitä elantonsa lisiksi ja turviksi.

Matti, rehvakka mies, ei kuitenkaan tyytynyt osaansa. Omapa on onneni koetella. Niin meni ja kouri yön salassa parasta nisujauhoa tynnöriin. Kauhoi ja kohta hikimärkänä lapioi. Matti paisui lihavaksi ja myi rahaa vasten minkä ei jaksanut syödä. Seuraavana talvena taivaan valkoinen manna muuttui ihmisten käsissä vedeksi.

Taas ollaan saman ikuisuuskysymyksen äärellä. Joku ahnehtii maallista hyvää, ei välitä kohtuudesta. Vanha kansa pelkäsi nälkää, minä kai synkeyttä. Ovatko lumihiutaleetkin kohta vain paperikoristeita ikkunassa? Kosketti kovin, kun se ilmestyi näkyviin. Viisas tyttö. Kuuntelee ja miettii.

----------------------------------

Tässä teoksessa on tutkittu tieteen ja taiteen - kansatieteen ja sarjakuvataiteen - mahdollisuutta kommunikoida yhdessä. Teksti: Harri Nyman / Piirros ja sarjakuvaluonnos: Sanna Vilmusenaho. Sisältö pohjautuu Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kansanrunousarkistoon tallennettuun talven syntytarinaan.

KATKERANSULOISTA

Hahtuvainen lumi kirahtelee jalkojen alla. Syksy on viimein kääntynyt talveksi ja kaunis ilma on houkutellut miehen ja pojan sunnuntaikävelylle.
          Veritipla ...ja toinen.
          Hah! eipä sitä muistanutkaan, kireä pakkanen voi tirauttaa veren nenästä.
Kaksikon välillä kehittyy seuraavanlainen ajatuskulku: Talvi kukaties on entisensä, mutta sen oletusarvo on muuttunut. Ei tule hankittua toppahousuja ja on kynnystä kaivaa monot esille. Puheet ilmaston lämpenemisestä vaikuttavat sillä tavoin.

Mies ja nainen ovat jääneet vastikään työttömiksi ja päättävät nyt kuitenkin lähteä hiihtämään. Monoja ei löydy (ja he tietenkin ärtyvät)
          ...vasta kun seuraavana päivänä syvemmältä verkkokellarin pahvilaatikoista. Miestä lannistaa. Nainen sitä vastoin kerää sukset kainaloon ja sonnustautuu ulos. Kun hän palaa, hän harmittelee hiekotushiekkoja, mutta hänen poskilleen on noussut soma hehku. Mies muistaa nähneensä sen Hangon rannoilla huhtikuun tuulessa.

Parin tunnin kuluttua myös mies hankkiutuu ladunvarteen. Hän lähtee päinvastaiseen suuntaan kuin kumppaninsa. Latu on hyvä ja suksi toimii mainiosti. Tasapaino, rytmi, hengitys; fysiikka alkaa rakentua. Poukkoillut mielikin palailee raameihinsa. Mies tuntee iloa, olemassaolonsa vahvistuvan. - Pitkäkosken peltoaukeille! ... ja heittämällä!
         Maisema avautuu. Mies kiihdyttää vastamäkeen ja haukkoo ahnaasti ilmaa
         ...ja, hän tutkii aistejaan, totta - hentoa pakokaasun katkua.
Horisontti aivan tutisee, kun raskaat lentokoneet ponnistelevat ilmaan.

Hän liu'uttelee takaisin vaimeaan metsään. Hakee oikeaa tunnelmaa. Muistaa pitkien hiihtojen itseensä vaipuneen keinunnan, sen, kun hetken kiinnikkeet alkavat höltyä... ... ...
          ...Juri Savvatejev, Vienan Karjala, yli 20 vuotta sitten ...Hiihdätkö? oli vanhempi tutkija kysynyt. Pitäisi, muistaa mies ajatelleensa häpeillen. Elämäntavoissa oli ollut toivomisen varaa... Savvatejev esitteli kallioon hakatun hiihtokohtauksen, tutun kuin itse sivakoidun... hän samaistuu noihin kivikautisiin hiihtäjiin, pohjoisen alkuperäiskansan jälkeläiseksi...
          Latu nousee metsästä ylikulkusillalle. Alla jylisevät Helsinkiä kiertävän kehätien katkeamattomat valovirrat. Hän ajattelee sademetsäintiaaneja.

Hiihtäjä riisuu huurtuneet silmälasit taskuunsa. Kehätie näyttää loimuavan punaisena ja valkoisena. Muutama työntö ja hän on taas metsän sylissä. Ladulla kotiin;
          raiteella huomisiin. Rinnalle nousee tanakkaa staccatoa pistelevä sitkas ukko, hartiat korkealla, leuka painuksissa. - Latu on tolaltaan tuolla edessä, ukko urahtaa. - Ja se on aika hötöä. Että jos tulee suoja, pohja pettää. Anorakkiin pukeutunut tyttö kysyy suuntaa.
          Matkan edistyessä latu tosiaan käy ujoksi, se hakeutuu penkkaan ja katoaa sitten kokonaan. Metsään on raivattu työmaa-alue. Mies eksyy totaalisesti. Luovuttaa. Kävelee.

Heti kotioven takana eteisessä on tyttö kännykkä kädessään. - Me oltiin vähän huolissaan, oltiin just soittamassa. Miehen sydän läikähtää lämpimästi. Suihkuun hän kuulee kun nainen tulee kotiin. Tyttö ja poika kertovat, mies oli eksynyt, mutta kaikki on nyt hyvin. Miestä nolottaa hieman.
          Hän petaa puolelleen ylimääräisen peiton. Ulkona paukkuu pakkanen. Vain tätä vaillako hän oli ollut. Koti on tyyni. Aamulla nainen tuo hänelle kahvin vuoteeseen.

-----------------------------------

Teksti on kirjoitettu Yasunari Kawabatan novellikokoelman Kämmenenkokoisia tarinoita hengessä. Anorakki on alkujaan inuiittien asuste. 

WINDSUITFINN

On myöhä, 18 astetta pakkasta. Juoksen 3 km pururataa mieli tyhjänä. Kestää hetken ennen kuin havahdun. Kyllä, metsässä huhuilee joku. – Excuse me! Hidastan. – Do You know english? Pysähdyn. – I need to get to Ida Ahlbergin tie.

Lähdemme palaamaan naisen jalanjälkiä lumiseen metsään. Ratkon saamaani suunnistustehtävää, ja alan herätä lenkin keskeyttäneeseen kohtalon oikkuun. – And where are You from? kangerran kohmeisesti. – India.

Hän on Suomessa neljättä päivää, tullut opiskelemaan Aalto-yliopistoon. Tämä on ensikosketus lumeen ja pakkaseen. Hän on ymmärtänyt bussikuskin ohjeet väärin ja eksynyt matkalla asuntoonsa.

Sillan jälkeen hän ojentaa reppuaan, ei saa pieniä osia auki, ja pyytää lisähanskoja. Annan omani. Hän tuskittelee hilpein elkein, sellaisin, kuin sormet ja varpaat jäässä tuskitellaan. Neuvon pyörittelemään käsivarsia, jotta veri pakkautuisi sormiin. Nainen pyörittää hanakasti.

– But how can You be running out here? on hänen vuoronsa ihmetellä. – I love winter and snow and freezing weather. Kerron, että olen itsekin opiskellut yliopistossa, jopa tutkinut talvea ja sen merkitystä pohjoisessa identiteetissä. Ilmastonmuutos – You know, tiedättehän!

Kuin ihmeenkaupalla tulemme ulkoilualueen poikki suoraan hänen kotiovelleen. Hän kiittelee kovin. Lenkillä minua huvittaa, tuulipukusuomalainen pelasti bollywoodin eksykkään, yliopistoneidon. Ehkäpä talven henget kutsuvat minua jälleen kirjoittamaan, mietiskelen.

-------------------------------------
Tuulipuku on englanniksi shellsuit. Sana windsuitfinn on sattumuksen inspiroima käännösarvaus.