Juhani Aho kirjoitti lastuja. Minä ajattelin yrittää lumihiutaleita. Sitä miten talvikokemukset kirjallistuvat pieniksi tarinoiksi. Nämä ovat talventuntoja kansatieteilijän näppäimistöltä.

Otsikkokuva on arkinen ja arki on kansatieteen tutkimuskenttä. Tämän ikkunan takana raottelin lastenhuoneen verhoja kymmeniä vuosia takaperin - josko maa olisi jo valkoinen.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ilmastonmuutos. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ilmastonmuutos. Näytä kaikki tekstit

tiistai 9. heinäkuuta 2024



HÄMMENTYNYT FILOSOFI
CONFUSED PHILOSOPHER

tee runo
(make a poem)
talvesta kesällä
(about winter, allthough its summer)
          katso minne se vie
          (see where it takes)

vastakohdat luovat toisensa
(opposites create each other)
          muistelen Mika Waltarin     
          kirjoittaneen kirjassaan Nuori Johannes
          (I recollect Mika Waltari writing in
          his book Nuori Johannes)

...liittyikö lausahdus yhdistymisen
                      ja yhteisymmärryksen
                      mahdollisuutta sekavuuteen  
                      asti pohtineen filosofin
                      oivallukseen: vastakohdat
                      synnyttävät toisensa ja ruokkivat
                      toisiaan*
(...was it a confused philosopher
                     pondering on a possibility of 
                     mutual understanding and           
                     unifying coming to conclusion 
                     that opposites create and feed 
                     each other*)

*Firenzen kirkolliskokouksessa 1439 katolinen ja ortodoksinen kirkko kuitenkin jäivät erilleen

          ...ja elämä jatkui

(*After Firenze Church Assemble 1439 Catholic and Orthodox sides however remained separated

          ...and life went on)

vastakohtien paradoksi
(the paradox of opposites)
          kesää ei tunnistaisi kesäksi jos se
          olisi pysyvä tila
          (summer could not be recognised as
          summer if it was a permanent state)
                     kesän olemuksen täysi
                     kirkastuminen tarvitsee
                     vastinparikseen kovan talven
                     (the essence of summer to fully
                     appear needs a counterpart, a
                     hard winter)

paikallisesti elävä ihminen koki talven ja kesän yhdessä ja samassa maantieteellisessä tilassa
(a local man experienced winter and summer in one and the same geographical space)

nykyihminen toki voi lentää talvesta kesään ja päinvastoin
(a modern man can by all means fly from winter to summer and vice versa)

          mutta kuinka kauan
          (but how long)

Nykyään te ihmiset lennätte liian kuumaksi käyneestä kesästä sopivan lämpimään kesään. Lämpenevän ilmaston lämmittämään 
talvimaan kesään.
(Now-a-days You people fly from too hot a summer to nicely warm summer. To global warmings warmed winter-coutry's summer.)

vaan voiko talvi kadota ja unohtua
(but can winter disapear and be forgotten)
voiko kesä palaa loppuun
(can summer burn out)

          ...***...    ...... ..... ..... ...... ........... 

                    ......   ..........   .....hiekkaa, santaa, sand.....   .......   ......
                            ......    .......   ........      ........    ......      .........     .....
                                    ......     ......    .......     ........     .........     ....
                                          ..............     ............   .......

Yhteisymmärrys on ihmisen elinehto ja lajimme menestyksen salaisuus - luulen filosofi Hans-Georg Gadamerin tarkoittaneen.

(Mutual understanding is vital for mankind and a secret of our species succes - I suppose filosofer Hans-Georg Gadamer ment.)


--------------------------------
Lensinhän toki itsekin aiemmin talvesta kesään. Viime kesien kovat helteet Keski- ja Etelä-Euroopassa ovat kuitenkin aiheuttaneet käänteen tekevän ilmiön. Ihmiset lentävätkin etelästä pohjoiseen. Nojasin filosofi Hans-Georg Gadameriin tehdessäni väitöskirjaani. Hän nosti ihmisen korkeimmaksi kyvyksi kyvyn yhteisymmärrykseen. Hän eli ja ajatteli kylmän sodan maailmassa. I admit flying from winter to summer earlier my self. However, now we have seen a turning point. Summer tourists fly from too hot Middle- and South-Europe to a bit cooler northern Europe. Hans-Georg Gadamer was an important philosopher for me while I wrote my dissertation. He raised capability to mutual understanding to be mankinds highest capability. Hans-Georg Gadamer lived and philosophed in cold wars context.

lauantai 14. tammikuuta 2023

 STYX



 

 




-----------------------------
Mavronéri (suom. musta vesi) on joki Kreikassa. Antiikissa se tunnettiin nimellä Styks. Mytologisessa ulottuvuudessa Styks on Manalan pääjoki. Tarun mukaan Aleksanteri Suuri myrkytettiin Styksin vedellä. Kuvarunon puro puolestaan on Luutalammin lasku-uoma Lopella. Keskellä talvea yllättänyt vesikeli näkyi vertauskuvallisena, tummanpuhuvana luonnonilmiönä. Ilmastonmuutoksen seurauksena eteläisen Suomen talvet ovat muuttumassa rikkonaisiksi ja epävakaiksi. Elämme vyöhykkeellä, jossa globaalin lämpenemisen astevaikutus on kaikkein suurin. Ikävimpien skenaarioiden mukaan lumisten päivien määrä Pohjois-Euroopassa vähenee vuosisadan loppuun mennessä jopa kahdella kuukaudella. Styks, tai Mavronéri, on tunnettu myös nimellä Drakonéria, pelottavat vedet.

maanantai 21. marraskuuta 2022

TAIVAAN TYYNY

Ensilumen pyörteillessä,
hyräilen Lennonia, huomaan

Imagine:

tyynysota,
kun taivaan tyyny hajoaa

Miljardit untuvat phuh leijumaan
        ...soo soo! alhaal pian siis vaimenee
        ...siel pehmenee
Nietospeittoon kulmikkuus
        ...verhouu
        ...muodon sulavuus
Aistit, naks ja niks, pakkasrekisteriin päivittää
        ...kas, nyt narskuu
        ...raikastuu hengitys, karaistuu
Hermione...
        ...valois!
        ...ja kaamos kumoutuu

rauha

mm-m-mmmm...
Imagine all the people,
You may say I'm a dreamer,
If we all could live as one  
        ...for to-day-ay je-e-eee



and the magic will survive

‐---------------------------------
Lausutaan leikittelevästi ja keskustelevasti Kukunorin ja Kalaharin (Lauri Viita) tyyliin. Ensilumi satoi Riihimäellä sunnuntai-iltana 20. marraskuuta. Se tuntuu lumoukselta. Tavoitamme taian - kuten tavallista, ja voimme sitä tutkiakin - vaan emme taikuria. Oi jää! lumi, ensilumi. Jumalten ihana leikki.

tiistai 7. joulukuuta 2021



ITSENÄISYYSPÄIVÄ (Uusi Idylli)

Muutimme 100 km pohjoiseen 
Maa on ollut valkoinen jo monta viikkoa

Hankimme sähköauton
Se tuli muutama päivä sitten perjantaina 

On itsenäisyyspäivä 
Ajamme kaunista talvimaisemaa: 

päästöttömästi

niin yksinkertaista
runollista
Idylli

isänmaallisuus maapalloistuu 
vuoksi Äiti Maan

INDEPENDENCE DAY (New Idyl)

Moved 100 km northwards 
Ground’s been white for weeks 

Bought an electric car 
The Change Day was on Friday 

Its Independence day
We're driving beautiful winter landscape: 

nonpoluting

So simple,
poetric
Idyll

Patriotism turned globalism, 
pro Mother Earth


---------------------------------------------------------------------------
Written on Finland's independence day 6.12.2021 


perjantai 18. joulukuuta 2020



UNILUNTA (räikeä illuusio) 

 
sääennusteessa lämpenevää

valo imeytyy mustaan

nastarenkaat ratisevat

ihmiskoneet puskevat

kuvastossa lumivalkeaa

räikeä illuusio

lumiukko mainoksessa

virtuaalinen

(mutta)

joulu tulee
valkeus tulee
hiljaisuus tulee
pehmeys tulee

rauha laskeutuu
 

picture from the artist Sanna Vilmusenaho film Lumi / Snow https://youtu.be/0cvn6uK9W80 


SNOWFICTION


weatherman says warming

black imbibes light remains

studded tyres crackle

robot humans push

media bursting snowy-white 

twisted illusion

snowman in an advert

virtual

(but)

christmas will come
whiteness will come
silence will come
softness will come

peace will fall

perjantai 8. helmikuuta 2019

LUMINARIAS DE LA VIDA* 

prologi 
Elin lapsuuteni suuren epookin jälkikimmellyksessä. Pystyn yhä laskemaan nimeltä 26 pihoillamme elänyttä nuorta ja lasta. Emme enää kuuluneet ns. suuriin ikäluokkiin, mutta leikkikulttuuri viipyi heidän jäljiltään aallon harjalla. Me, lapsilauma, yhteistoiminnallinen ryhmäolio. Tamppaustelineellä. Hiekkiksellä. Kertsissä. Keinuilla. Lenkkisaunassa. Neppisskaboissa, pihalätkässä, persiksessä, kirkkiksessä, sadettimen sateenkaarissa. 

Märkä piha, mustaa safiiria, tuimina aamuina hopeaa

          Ulko-oven pehmeä slks. Silloin siihen havahtuu, lähestyvä talvi tuntuu sisäänhengityksessä. Ruohikko on kohmeessa, sanani on krohea. Liitsaantuvien mustuvien lehtien kosteus kiteytyy reunoilla glitteriksi. 

Hiljainen lumi tulee, se huokuu kosteaa usvaa

          Lumipallo näyttää rullatulta patjalta. Se painaa, sitä halaa syliin, kampeaa polvien varaan. Ukon ympärille jää vihreitä rantuja. Märät lapaset, lumikokkareiset, ammeen pohjalla. Pehmeä olo.

Vallit kasvavat vuoristoiksi, puohde pakkautuu lumiparketiksi 

          Mailojen kapoisiksi kuluneet lavat välähtelevät kirurgisina instrumentteina. Mihailov, Harlaamov, Petrov hyökkäävät ikuisesti. Sileäpohjaiset töppöset luiskahtavat vaistotorjuntoihin. 

Oravan radan alle putoaa valolumihuntu, hyväilee lämmön läikky

          Jääpolanteisen kraatterin pohjalla näkyy suuaukot kolmeen hämärään kammioon. Isä laskee minut kraatterin pohjalle. Mummi on laittanut mehua ja viipaleet pitkoa. Isän kanssa kielletyn lumilinnan autiudessa.

Viimeinen kouraisu, vimmainen takatalvi kinostaa kulmien taa

          Vihreät, mustat, punaiset kierrekorkit uida pupeltavat sulamispuroissa. Talven viimeinen leikki. Betonikourujen vieret tallaantuvat mutapoluiksi. Puro purkautuu nurmimättäälle, elegantteja loppuliukuja.

Huhtikuussa katupöly, ruskeita jääkansia riks räks

epilogi
Kuulin viime viikolla että luminaria on espanjaksi kynttilälyhty. Lumi ja valo rinnastuvat mielessäni, lapsuusmuistot ovat nyt kuin tuikkuja (luminarias de la vida). Mutta elänkö leikin kultakauden ohella myös toisen epookin reunaa? Kuluva talvi saattaa olla kaunein koskaan kokemani, ylitsevuotava, pittoreski. Koitan tallentaa sen sisimpääni. Lumen on kuitenkin ennustettu ehtyvän. Siis muistoksiko vain, jälkimmellystä. Ei, se ei käy!

--------------------------------------------
*Luminaari on vetämänä opetushankeen nimi. Luminaarissa puntaroimme lumitalvea kahdesta näkökulmasta, toisessa vaakakupissa sen ilot ja kauneus, toisessa ilmastonmuutos ja kestävä kehitys. 

tiistai 9. lokakuuta 2018

SNOWMAN & THE COCK


:^)


Lumiukko
Lumikko
umikko
     me -ukko
     I -ukko
ukko, Kukko
Kuluttajakukko
 
     tunkiolla

lämpenee,

...mr president
... ...lämmmpenee
++++ukko
++++kko

+(

:^)


Snowman
+nowman
+no+man
    
The Man, The Cock
Consumption Cock


     On The Dung Heap Top

getting warm,
…mr president
… … it’s getting warmmmrr

++o’+man
++++man
++++ma+

+(


dung heap = compost heap 

torstai 12. lokakuuta 2017









PERHOSVAIKUTUS (butterfly effect)


Muistatko lumihiutaleen?
     kämmenselässä
     takin hihalla
sen tuuli vei, se suli pois

...hetki, fakta, aika, muisto, unohdus...

Tutkimuskokemus, ethnographic poetry
     runon muisti
     runon kaiku
etnologinen perhosen siivenisku

-------------------------------------
Ethnographic poetry on osa liikehdintää, jossa etsitään vaihtoehtoisia tapoja kommunikoida etnologista tietoa. Runo Perhosvaikutus on tehty Seurasaarisäätiön Emil ja Lempi Hietasen rahaston 25-vuotisjuhlaseminaariin 12.10.2017.

torstai 26. tammikuuta 2017


TAIVAAN MANNAA

Minulle lumi on ihanin luonnon ihme. Se kohottaa mielen; iloiset talvileikit ja hiljainen helmiäiskauneus. Tänä talvena lumi ja pakkanen ovat kuitenkin antaneet odottaa itseään ja se mitä sanomalehdissä kirjoitetaan hämmentää. Huolestuttaahan se, ilmasto, sanoo naapurin tyttökin.

Kun minä olin nuori, kerrottiin lumesta erikoista tarinaa. Sanottiin nimittäin, että lumi on ennen ollut jauhoa. Että jauhotomua oli tuiskunnut ammoin taivaista kuin lunta ikään, lojunut pitkin maita ja mantuja. Jumala oli käskenyt: vain munankuorella sopii ihmisen ammentaa sitä elantonsa lisiksi ja turviksi.

Matti, rehvakka mies, ei kuitenkaan tyytynyt osaansa. Omapa on onneni koetella. Niin meni ja kouri yön salassa parasta nisujauhoa tynnöriin. Kauhoi ja kohta hikimärkänä lapioi. Matti paisui lihavaksi ja myi rahaa vasten minkä ei jaksanut syödä. Seuraavana talvena taivaan valkoinen manna muuttui ihmisten käsissä vedeksi.

Taas ollaan saman ikuisuuskysymyksen äärellä. Joku ahnehtii maallista hyvää, ei välitä kohtuudesta. Vanha kansa pelkäsi nälkää, minä kai synkeyttä. Ovatko lumihiutaleetkin kohta vain paperikoristeita ikkunassa? Kosketti kovin, kun se ilmestyi näkyviin. Viisas tyttö. Kuuntelee ja miettii.


----------------------------------
Tässä teoksessa on tutkittu tieteen ja taiteen - kansatieteen ja sarjakuvataiteen - mahdollisuutta kommunikoida yhdessä. Teksti: Harri Nyman / Piirros ja sarjakuvaluonnos: Sanna Vilmusenaho. Sisältö pohjautuu Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kansanrunousarkistoon tallennettuun talven syntytarinaan.

keskiviikko 27. tammikuuta 2016

KATKERANSULOISTA


Hahtuvainen lumi kirahtelee jalkojen alla. Syksy on viimein kääntynyt talveksi ja kaunis ilma on houkutellut miehen ja pojan sunnuntaikävelylle.
          Veritipla ...ja toinen.
          Hah! eipä sitä muistanutkaan, kireä pakkanen voi tirauttaa veren nenästä.
Kaksikon välillä kehittyy seuraavanlainen ajatuskulku: Talvi kukaties on entisensä, mutta sen oletusarvo on muuttunut. Ei tule hankittua toppahousuja ja on kynnystä kaivaa monot esille. Puheet ilmaston lämpenemisestä vaikuttavat sillä tavoin.

Mies ja nainen ovat jääneet vastikään työttömiksi ja päättävät nyt kuitenkin lähteä hiihtämään. Monoja ei löydy (ja he tietenkin ärtyvät)
          ...vasta kun seuraavana päivänä syvemmältä verkkokellarin pahvilaatikoista. Miestä lannistaa. Nainen sitä vastoin kerää sukset kainaloon ja sonnustautuu ulos. Kun hän palaa, hän harmittelee hiekotushiekkoja, mutta hänen poskilleen on noussut soma hehku. Mies muistaa nähneensä sen Hangon rannoilla huhtikuun tuulessa.

Parin tunnin kuluttua myös mies hankkiutuu ladunvarteen. Hän lähtee päinvastaiseen suuntaan kuin kumppaninsa. Latu on hyvä ja suksi toimii mainiosti. Tasapaino, rytmi, hengitys; fysiikka alkaa rakentua. Poukkoillut mielikin palailee raameihinsa. Mies tuntee iloa, olemassaolonsa vahvistuvan. - Pitkäkosken peltoaukeille! ... ja heittämällä!
         Maisema avautuu. Mies kiihdyttää vastamäkeen ja haukkoo ahnaasti ilmaa
         ...ja, hän tutkii aistejaan, totta - hentoa pakokaasun katkua.
Horisontti aivan tutisee, kun raskaat lentokoneet ponnistelevat ilmaan.

Hän liu'uttelee takaisin vaimeaan metsään. Hakee oikeaa tunnelmaa. Muistaa pitkien hiihtojen itseensä vaipuneen keinunnan, sen, kun hetken kiinnikkeet alkavat höltyä... ... ...
          ...Juri Savvatejev, Vienan Karjala, yli 20 vuotta sitten ...Hiihdätkö? oli vanhempi tutkija kysynyt. Pitäisi, muistaa mies ajatelleensa häpeillen. Elämäntavoissa oli ollut toivomisen varaa... Savvatejev esitteli kallioon hakatun hiihtokohtauksen, tutun kuin itse sivakoidun... hän samaistuu noihin kivikautisiin hiihtäjiin, pohjoisen alkuperäiskansan jälkeläiseksi...
          Latu nousee metsästä ylikulkusillalle. Alla jylisevät Helsinkiä kiertävän kehätien katkeamattomat valovirrat. Hän ajattelee sademetsäintiaaneja.

Hiihtäjä riisuu huurtuneet silmälasit taskuunsa. Kehätie näyttää loimuavan punaisena ja valkoisena. Muutama työntö ja hän on taas metsän sylissä. Ladulla kotiin;
          raiteella huomisiin. Rinnalle nousee tanakkaa staccatoa pistelevä sitkas ukko, hartiat korkealla, leuka painuksissa. - Latu on tolaltaan tuolla edessä, ukko urahtaa. - Ja se on aika hötöä. Että jos tulee suoja, pohja pettää. Anorakkiin pukeutunut tyttö kysyy suuntaa.
          Matkan edistyessä latu tosiaan käy ujoksi, se hakeutuu penkkaan ja katoaa sitten kokonaan. Metsään on raivattu työmaa-alue. Mies eksyy totaalisesti. Luovuttaa. Kävelee.

Heti kotioven takana eteisessä on tyttö kännykkä kädessään. - Me oltiin vähän huolissaan, oltiin just soittamassa. Miehen sydän läikähtää lämpimästi. Suihkuun hän kuulee kun nainen tulee kotiin. Tyttö ja poika kertovat, mies oli eksynyt, mutta kaikki on nyt hyvin. Miestä nolottaa hieman.
          Hän petaa puolelleen ylimääräisen peiton. Ulkona paukkuu pakkanen. Vain tätä vaillako hän oli ollut. Koti on tyyni. Aamulla nainen tuo hänelle kahvin vuoteeseen.


-----------------------------------
Teksti on kirjoitettu Yasunari Kawabatan novellikokoelman Kämmenenkokoisia tarinoita hengessä. Anorakki on alkujaan inuiittien asuste. 

perjantai 15. tammikuuta 2016

WINDSUITFINN


On myöhä, 18 astetta pakkasta. Juoksen 3 km pururataa mieli tyhjänä. Kestää hetken ennen kuin havahdun. Kyllä, metsässä huhuilee joku. – Excuse me! Hidastan. – Do You know english? Pysähdyn. – I need to get to Ida Ahlbergin tie.

Lähdemme palaamaan naisen jalanjälkiä lumiseen metsään. Ratkon saamaani suunnistustehtävää, ja alan herätä lenkin keskeyttäneeseen kohtalon oikkuun. – And where are You from? kangerran kohmeisesti. – India.

Hän on Suomessa neljättä päivää, tullut opiskelemaan Aalto-yliopistoon. Tämä on ensikosketus lumeen ja pakkaseen. Hän on ymmärtänyt bussikuskin ohjeet väärin ja eksynyt matkalla asuntoonsa.

Sillan jälkeen hän ojentaa reppuaan, ei saa pieniä osia auki, ja pyytää lisähanskoja. Annan omani. Hän tuskittelee hilpein elkein, sellaisin, kuin sormet ja varpaat jäässä tuskitellaan. Neuvon pyörittelemään käsivarsia, jotta veri pakkautuisi sormiin. Nainen pyörittää hanakasti.

– But how can You be running out here? on hänen vuoronsa ihmetellä. – I love winter and snow and freezing weather. Kerron, että olen itsekin opiskellut yliopistossa, jopa tutkinut talvea ja sen merkitystä pohjoisessa identiteetissä. Ilmastonmuutos – You know, tiedättehän!

Kuin ihmeenkaupalla tulemme ulkoilualueen poikki suoraan hänen kotiovelleen. Hän kiittelee kovin. Lenkillä minua huvittaa, tuulipukusuomalainen pelasti bollywoodin eksykkään, yliopistoneidon. Ehkäpä talven henget kutsuvat minua jälleen kirjoittamaan, mietiskelen.

-------------------------------------
Tuulipuku on englanniksi shellsuit. Sana windsuitfinn on sattumuksen inspiroima käännösarvaus.