LUMINARIAS DE LA VIDA*
prologi
Elin lapsuuteni suuren epookin jälkikimmellyksessä. Pystyn yhä laskemaan nimeltä 26 pihoillamme elänyttä nuorta ja lasta. Emme enää kuuluneet ns. suuriin ikäluokkiin, mutta leikkikulttuuri viipyi heidän jäljiltään aallon harjalla. Me, lapsilauma, yhteistoiminnallinen ryhmäolio. Tamppaustelineellä. Hiekkiksellä. Kertsissä. Keinuilla. Lenkkisaunassa. Neppisskaboissa, pihalätkässä, persiksessä, kirkkiksessä, sadettimen sateenkaarissa.
Märkä piha, mustaa safiiria, tuimina aamuina hopeaa
Ulko-oven pehmeä slks. Silloin siihen havahtuu, lähestyvä talvi tuntuu sisäänhengityksessä. Ruohikko on kohmeessa, sanani on krohea. Liitsaantuvien mustuvien lehtien kosteus kiteytyy reunoilla glitteriksi.
Hiljainen lumi tulee, se huokuu kosteaa usvaa
Lumipallo näyttää rullatulta patjalta. Se painaa, sitä halaa syliin, kampeaa polvien varaan. Ukon ympärille jää vihreitä rantuja. Märät lapaset, lumikokkareiset, ammeen pohjalla. Pehmeä olo.
Vallit kasvavat vuoristoiksi, puohde pakkautuu lumiparketiksi
Mailojen kapoisiksi kuluneet lavat välähtelevät kirurgisina instrumentteina. Mihailov, Harlaamov, Petrov hyökkäävät ikuisesti. Sileäpohjaiset töppöset luiskahtavat vaistotorjuntoihin.
Oravan radan alle putoaa valolumihuntu, hyväilee lämmön läikky
Jääpolanteisen kraatterin pohjalla näkyy suuaukot kolmeen hämärään kammioon. Isä laskee minut kraatterin pohjalle. Mummi on laittanut mehua ja viipaleet pitkoa. Isän kanssa kielletyn lumilinnan autiudessa.
Viimeinen kouraisu, vimmainen takatalvi kinostaa kulmien taa
Vihreät, mustat, punaiset kierrekorkit uida pupeltavat sulamispuroissa. Talven viimeinen leikki. Betonikourujen vieret tallaantuvat mutapoluiksi. Puro purkautuu nurmimättäälle, elegantteja loppuliukuja.
Huhtikuussa katupöly, ruskeita jääkansia riks räks
epilogi
Kuulin viime viikolla että luminaria on espanjaksi kynttilälyhty. Lumi ja valo rinnastuvat mielessäni, lapsuusmuistot ovat nyt kuin tuikkuja (luminarias de la vida). Mutta elänkö leikin kultakauden ohella myös toisen epookin reunaa? Kuluva talvi saattaa olla kaunein koskaan kokemani, ylitsevuotava, pittoreski. Koitan tallentaa sen sisimpääni. Lumen on kuitenkin ennustettu ehtyvän. Siis muistoksiko vain, jälkimmellystä. Ei, se ei käy!
--------------------------------------------
*Luminaari on vetämänä opetushankeen nimi. Luminaarissa puntaroimme lumitalvea kahdesta näkökulmasta, toisessa vaakakupissa sen ilot ja kauneus, toisessa ilmastonmuutos ja kestävä kehitys.
